Syksyllä kastelukalenteri pitää unohtaa – näin vältät viherkasvien liikakastelun

Kesällä viherkasvi saattaa kuivattaa ruukkunsa nopeasti, mutta syksyn saapuessa tilanne muuttuu. Päivät lyhenevät, luonnonvalon määrä vähenee ja monen kasvin kasvu hidastuu. Samalla myös vedenkulutus yleensä pienenee.

Jos kastelua jatketaan samalla rytmillä kuin kesällä, kasvualusta voi pysyä liian pitkään märkänä. Siksi syksyllä kannattaa unohtaa ajatus kiinteästä kastelupäivästä. Kasvia ei kastella siksi, että edellisestä kastelusta on kulunut seitsemän päivää, vaan siksi, että se tarvitsee vettä.

Miksi viherkasvit tarvitsevat syksyllä vähemmän vettä?

Kasvin vedenkulutus liittyy olennaisesti sen kasvuun ja haihduntaan. Kun valoa on runsaasti ja kasvu aktiivista, vettä kuluu enemmän. Syksyllä Suomen luonnonvalo vähenee nopeasti, jolloin monen sisäkasvin kasvu hidastuu.

Myös sisälämpötila, ilmankosteus, ruukun koko, kasvualustan ominaisuudet ja kasvilaji vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti kasvualusta kuivuu. Tämän vuoksi kaikille kasveille sopivaa yleispätevää kasteluväliä ei ole.

Esimerkiksi aurinkoisella ikkunalla pienessä ruukussa kasvava kasvi voi kuivua huomattavasti nopeammin kuin suuri kasvi isossa ruukussa huoneen hämärämmässä osassa.

Viikoittainen kastelupäivä voi johtaa liikakasteluun

Kiinteä kastelurytmi on helppo muistaa, mutta kasvin kannalta se ei ole luotettava tapa määrittää kastelutarvetta. Jos kasvualusta on vielä märkä, uusi kastelu pidentää aikaa, jonka juuristo viettää hyvin kosteissa olosuhteissa.

Kasvin juuret tarvitsevat veden lisäksi happea. Hyvin märässä ja tiiviissä kasvualustassa ilmahuokosten määrä vähenee. Jos kasvualusta pysyy jatkuvasti liian märkänä, juuriston toiminta heikkenee ja juurivaurioiden riski kasvaa.

Syksyllä parempi sääntö on yksinkertainen: tarkista kasvualusta säännöllisesti, mutta kastele vasta tarpeen mukaan.

Mistä tietää, milloin viherkasvi tarvitsee vettä?

Kastelutarvetta kannattaa arvioida useamman havainnon perusteella. Yksittäinen menetelmä ei sovi täydellisesti kaikille kasveille ja kasvualustoille.

1. Tunnustele kasvualustaa

Multapohjaisessa kasvualustassa sormitesti on käyttökelpoinen ensimmäinen tarkistus. Työnnä sormi muutaman senttimetrin syvyyteen. Pintamulta voi näyttää kuivalta, vaikka kasvualusta olisi alempana edelleen kostea.

Huomioi kuitenkin kasvilaji. Toiset kasvit kestävät kasvualustan kuivumista paremmin, kun taas toiset viihtyvät tasaisemmassa kosteudessa.

2. Opettele tunnistamaan ruukun paino

Ruukun nostaminen on yksinkertainen tapa seurata veden määrää. Juuri kasteltu ruukku on selvästi painavampi kuin kuivahtanut ruukku. Kun ruukkua nostaa säännöllisesti, eron oppii nopeasti tunnistamaan.

Menetelmä toimii erityisen hyvin pienissä ja keskikokoisissa ruukuissa. Myös ruukun materiaali, koko ja rakenne vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti kasvualusta kuivuu.

3. Käytä kosteusmittaria apuna

Kasvualustan kosteusmittari voi helpottaa kastelutarpeen arviointia etenkin suurissa ja syvissä ruukuissa, joissa kosteuden arvioiminen sormella on hankalaa. Mittaus kannattaa tehdä useammasta kohdasta, koska kasvualusta ei välttämättä kuivu tasaisesti.

Yksinkertaisen kosteusmittarin lukemaa kannattaa käyttää muun havainnoinnin tukena eikä absoluuttisena kastelukäskynä. Anturin sijainti, kasvualustan rakenne ja esimerkiksi kasvualustaan kertyneet suolat voivat vaikuttaa mittaustulokseen.

4. Tarkkaile kasvia, mutta älä odota aina nuupahtamista

Lehtien ja versojen muutokset voivat kertoa kasteluongelmista, mutta näkyvien oireiden perusteella ei aina voi päätellä suoraan, tarvitseeko kasvi lisää vettä. Esimerkiksi nuupahtaminen voi liittyä sekä liian kuivaan kasvualustaan että juuriston ongelmiin liian märässä kasvualustassa.

Siksi kasvualustan kosteus kannattaa tarkistaa ennen kastelua sen sijaan, että vettä lisätään automaattisesti oireiden perusteella.

Liikakastelu ei tarkoita vain liian suurta vesimäärää kerralla

Liikakastelusta puhuttaessa ajatellaan helposti, että kasville on annettu yhdellä kertaa liian paljon vettä. Usein varsinainen ongelma on kuitenkin liian tiheä kastelu.

Jos ruukussa on toimiva vedenpoisto, perusteellinen kastelu voi olla parempi vaihtoehto kuin jatkuva pienien vesimäärien lisääminen. Oleellista on, että ylimääräinen vesi pääsee poistumaan ja kasvualusta saa kuivua kasville sopivasti kastelujen välillä.

Älä myöskään jätä ruukkua pitkäksi aikaa seisomaan aluslautaselle tai suojaruukun pohjalle kertyneeseen veteen, ellei käytössä oleva kasvatusmenetelmä nimenomaan perustu vesisäiliöön.

Kasvualusta vaikuttaa siihen, kuinka usein kasvia pitää kastella

Kasteluväliä ei voi arvioida pelkästään kasvilajin perusteella. Myös kasvualustan rakenne ja materiaali vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka paljon vettä ja ilmaa juuriston ympärillä on.

Multapohjaiset kasvualustat

Multaseokset voivat pidättää runsaasti vettä, mutta niiden ominaisuudet vaihtelevat koostumuksen mukaan. Tiivis ja hienojakoinen kasvualusta kuivuu eri tavalla kuin ilmava seos, johon on lisätty esimerkiksi perliittiä tai muuta rakennetta parantavaa materiaalia.

Kookoskuitu

Kookoskuitu käyttäytyy eri tavalla kuin tavallinen kukkamulta. Se pystyy pidättämään vettä ja säilyttämään samalla ilmavuutta, mutta kookoksessa kasvatettaessa kastelu ja ravinteiden käyttö muodostavat oman kokonaisuutensa. Multakasvin kasteluohjeita ei siksi kannata siirtää sellaisenaan kookoskasvatukseen.

Mineraaliset ja semihydro-kasvualustat

Esimerkiksi hydrosorassa ja muissa mineraalisissa kasvualustoissa veden saatavuus ja ilmavuus poikkeavat mullasta. Jos järjestelmässä käytetään vesisäiliötä, kastelun seuranta perustuu usein säiliön vedenpintaan ja käytetyn järjestelmän toimintatapaan eikä mullan kuivumisen arviointiin.

Vesiviljely

Vesiviljelyssä perinteisen kasteluvälin sijaan huomio siirtyy ravinneliuoksen hallintaan. Tällöin olennaisia seurattavia asioita ovat järjestelmästä riippuen esimerkiksi veden määrä, ravinneliuoksen pH ja johtokyky eli EC sekä juuriston riittävä hapensaanti.

Kasvivalo voi muuttaa syksyn kastelutarvetta

Kaikkien kasvien vedenkulutus ei vähene syksyllä yhtä voimakkaasti. Jos viherkasveille annetaan riittävästi lisävaloa kasvivalolla ja kasvu jatkuu aktiivisena, myös veden ja ravinteiden kulutus voi pysyä korkeampana kuin pelkän luonnonvalon varassa olevilla kasveilla.

Tämä on yksi syy siihen, miksi kastelukalenteria ei kannata käyttää edes saman kodin kaikille kasveille. Ikkunalla ilman lisävaloa oleva kasvi ja kasvivalon alla aktiivisesti kasvava kasvi voivat tarvita vettä aivan eri tahtiin.

Jos lisävalaistus on ajankohtainen, lue myös oppaamme Kasvivalot sisäviljelyssä – mitä oikeasti kannattaa tietää?, jossa käsittelemme muun muassa valon voimakkuutta, PPFD-arvoa, spektriä ja valaisimen mitoitusta.

Entä jos kasvualusta kuivuu todella hitaasti?

Jos ruukku pysyy syksyllä märkänä hyvin pitkään, kannattaa tarkistaa muutakin kuin kasteluväli.

• Onko ruukussa riittävä vedenpoisto?
• Onko ruukku tarpeettoman suuri suhteessa juuriston kokoon?
• Onko kasvualusta painunut tiiviiksi?
• Saako kasvi riittävästi valoa?
• Onko kasvi viileässä paikassa, jossa haihdunta on vähäistä?
• Jääkö suojaruukun pohjalle vettä kastelun jälkeen?

Jos kasvualusta on jatkuvasti märkä, pelkkä kasteluvälin pidentäminen ei siis välttämättä ratkaise ongelman perimmäistä syytä. Sopivan ruukun ja ilmavan kasvualustan yhdistelmä helpottaa kosteuden hallintaa.

Syksyn kastelun tärkein sääntö: tarkista, älä arvaa

Syksyllä viherkasvien kastelua ei tarvitse tehdä monimutkaiseksi. Tärkein muutos on luopua automaattisesta kastelukalenterista.

Tarkista kasvit säännöllisesti, mutta kastele jokainen kasvi sen todellisen tarpeen mukaan. Kasvualustan tunnustelu, ruukun painon seuraaminen ja tarvittaessa kosteusmittari antavat huomattavasti paremman lähtökohdan kuin ennalta määrätty kastelupäivä.

Samalla kannattaa huomioida kasvualusta, ruukun koko, kasvilaji, lämpötila ja ennen kaikkea valon määrä. Kun olosuhteet muuttuvat syksyllä, myös kasvin hoitoa on syytä mukauttaa niiden mukana.

Näin kasvualusta ei pysy tarpeettomasti märkänä ja juuristolle säilyvät paremmat olosuhteet läpi pimeämmän vuodenajan.