Vesiviljely vai multa? Miksi vaihtaa mullasta vesiviljelyyn

Mullassa kasvattaminen on helppo ja toimiva tapa kasvattaa kasveja, mutta jossain vaiheessa moni harrastaja kiinnostuu vesiviljelystä. Vesiviljelyssä kasvin juuret saavat veden ja ravinteet tarkasti hallitusta ravinneliuoksesta, eikä perinteistä multaa välttämättä tarvita lainkaan.

Vesiviljelyn suurimmat edut liittyvät juuriston olosuhteiden hallintaan, ravinteiden tarkkaan annosteluun, kastelun automatisointiin ja tehokkaaseen tilankäyttöön. Se ei kuitenkaan ole automaattisesti multakasvatusta parempi tai helpompi vaihtoehto.

Tässä oppaassa käymme läpi, miksi mullasta voisi siirtyä vesiviljelyyn, mitä hyötyjä ja haasteita siihen liittyy ja mikä vesiviljelyjärjestelmä sopii ensimmäiseksi järjestelmäksi.

Mitä vesiviljely tarkoittaa?

Vesiviljely eli hydroponinen kasvatus tarkoittaa kasvatustapaa, jossa kasvin tarvitsemat ravinteet annetaan veteen liuotettuina.

Kasvin juuret voivat kasvaa suoraan ravinneliuoksessa tai esimerkiksi:

• hydrosorassa
• kookoskuidussa
• kivivillassa
• muussa vähäravinteisessa tai ravinteettomassa kasvualustassa

Vesiviljely ei siis tarkoita vain yhtä kasvatustapaa. Esimerkiksi DWC, NFT, tippukastelu ja ebb & flow toimivat eri tavoin, vaikka kaikissa ravinteet toimitetaan kasville veden mukana.

1. Ravinteiden määrää voidaan hallita tarkemmin

Mullassa osa ravinteista on jo kasvualustassa ja niiden vapautumiseen vaikuttavat muun muassa kasvualustan koostumus, pH ja mikrobitoiminta.

Vesiviljelyssä kasvattaja valmistaa ravinneliuoksen itse vedestä ja tarkoitukseen soveltuvista kasviravinteista.

Ravinneliuoksen vahvuutta voidaan seurata EC-mittarilla ja happamuutta pH-mittarilla.

Tämä antaa kasvattajalle mahdollisuuden seurata ja säätää kasvin juuristolle tarjottavia olosuhteita huomattavasti tarkemmin.

EC ei kuitenkaan kerro yksittäisten ravinteiden pitoisuuksia. Se kertoo liuoksen sähkönjohtavuudesta, joten sitä käytetään ravinneliuoksen kokonaisvahvuuden seurannan apuna.

2. Juuristolle voidaan tarjota runsaasti happea

Terve juuristo tarvitsee veden lisäksi happea.

Hyvin suunnitellussa vesiviljelyjärjestelmässä juuristolle voidaan tarjota samanaikaisesti vettä, ravinteita ja runsaasti happea.

Esimerkiksi DWC-järjestelmässä (Deep Water Culture) juuret kasvavat ravinneliuoksessa ja ilmapumppu sekä ilmakivi hapettavat vettä.

Tämä on yksi syy siihen, miksi kasvit voivat sopivissa olosuhteissa kasvaa hydroponisesti erittäin nopeasti.

Vesiviljely ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita hyvin hapettunutta juuristoa. Liian lämmin ravinneliuos tai puutteellinen hapetus voi aiheuttaa nopeasti ongelmia.

3. Kastelua ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin mullassa

Multakasvatuksessa yksi tavallisimmista haasteista on oikean kastelurytmin löytäminen.

Liikaa vettä ja juuriston hapensaanti kärsii. Liian vähän vettä ja kasvi alkaa kuivua.

Monissa vesiviljelyjärjestelmissä veden saanti on jatkuvaa tai automatisoitua. Tämä vähentää perinteiseen ruukkukasvatukseen liittyvää kastelutyötä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei vettä tarvitsisi seurata. Sen sijaan seurataan esimerkiksi:

• säiliön veden määrää
• pH-arvoa
• EC-arvoa
• veden lämpötilaa
• järjestelmän toimintaa

Työ siis muuttuu käsin kastelusta järjestelmän seuraamiseksi ja ylläpitämiseksi.

4. Kasvu voi olla nopeampaa

Oikein toimivassa hydroponisessa järjestelmässä kasvin juurilla on jatkuvasti saatavilla vettä ja liukoisia ravinteita.

Kun myös valo, lämpötila, hiilidioksidin saatavuus ja juuriston hapensaanti ovat kunnossa, kasvi pystyy käyttämään resurssejaan tehokkaasti kasvuun.

Tämän vuoksi vesiviljelyllä voidaan saavuttaa nopeaa kasvua ja hyvä sato.

On kuitenkin tärkeää välttää ajatusta siitä, että vesiviljely tuottaisi aina suuremman sadon. Kasvatustapa yksin ei ratkaise lopputulosta.

5. Kasvualustan ominaisuudet voidaan valita tarkasti

Vesiviljelyssä perinteinen multa voidaan korvata materiaalilla, jonka tehtävänä on ensisijaisesti tukea juuristoa ja hallita veden sekä ilman suhdetta.

Hydrosora

Hydrosora eli kevytsora on ilmava ja uudelleenkäytettävä kasvualusta. Sitä käytetään esimerkiksi ebb & flow -järjestelmissä sekä verkkoruukuissa.

Kookoskuitu

Kookoskuitu muistuttaa käyttötavaltaan enemmän multakasvatusta. Se pidättää vettä mutta säilyttää samalla hyvän ilmavuuden.

Kookos onkin monelle helppo välietappi mullasta varsinaiseen vesiviljelyyn.

Kivivilla

Kivivillaa käytetään paljon taimien juurruttamiseen sekä erilaisissa hydroponisissa järjestelmissä.

Se pidättää vettä ja tarjoaa samalla juuristolle ilmatilaa, kun kastelu on oikein säädetty.

6. Vesiviljely sopii hyvin automaatioon

Vesiviljelyjärjestelmään voidaan yhdistää esimerkiksi:

• vesipumppu
• ilmapumppu
• ajastettu kastelu
• suuri ravinnesäiliö
• vedenpinnan seuranta
• automaattinen kastelujärjestelmä

Suuremmassa kasvatuksessa tämä voi vähentää yksittäisten ruukkujen käsittelyä huomattavasti.

Automaatiossa on kuitenkin myös toinen puoli: järjestelmän toimintavarmuus korostuu.

Jos käsin kasteltava multakasvi jää muutamaksi tunniksi ilman kastelua, mitään ei yleensä tapahdu. Joissakin aktiivisissa hydroponisissa järjestelmissä pumpun vikaantuminen voi aiheuttaa ongelmia paljon nopeammin.

7. Kasvatustila voidaan pitää selkeänä

Multasäkkien ja suurten multaruukkujen sijasta vesiviljelyssä käytetään säiliöitä ja suhteellisen pieniä määriä kiinteää kasvualustaa.

Tämä voi helpottaa kasvatustilan järjestämistä ja kasvatuskertojen välistä puhdistamista.

Vesiviljely ei silti ole huoltovapaata tai automaattisesti puhtaampaa. Säiliöt, letkut, pumput ja muut järjestelmän osat pitää puhdistaa säännöllisesti.

8. Veden käyttö voi olla tehokasta

Monet hydroponiset järjestelmät kierrättävät ravinneliuosta.

Sen sijaan, että ylimääräinen kasteluvesi valuisi pois, vesi voidaan palauttaa säiliöön ja käyttää uudelleen.

Suljetussa järjestelmässä veden käyttö voi siksi olla tehokasta.

Vettä poistuu järjestelmästä pääasiassa kasvin vedenkäytön, haihtumisen ja järjestelmän huollon yhteydessä.

Mitä haittoja vesiviljelyssä on?

Vesiviljelyssä on paljon etuja, mutta mullasta vaihtamista ei kannata käsitellä pelkästään parannuksena.

Virheet voivat näkyä nopeasti

Mullan kemialliset ja biologiset ominaisuudet voivat puskuroida joitakin muutoksia.

Vesiviljelyssä juuristo reagoi suoraan ravinneliuoksen olosuhteisiin. Väärä pH, liian voimakas ravinneliuos tai korkea veden lämpötila voi siksi näkyä nopeasti kasvin kunnossa.

Mittaaminen korostuu

Vesiviljelyssä kannattaa yleensä olla ainakin:

• luotettava pH-mittari
• EC-mittari
• veden lämpömittari

Mittarit pitää myös huoltaa ja tarvittaessa kalibroida.

Alkuinvestointi voi olla suurempi

Yksinkertaisen multaruukun voi rakentaa hyvin edullisesti.

Vesiviljelyjärjestelmä voi lisäksi vaatia säiliön, pumpun, letkuja, ilmapumpun ja mittareita.

Toisaalta kaikkien hydroponisten järjestelmien ei tarvitse olla monimutkaisia tai kalliita.

Sähkökatkot ja laiteviat voivat olla ongelma

Aktiivisessa järjestelmässä veden tai ilman liikkuminen voi olla riippuvainen sähköstä.

Pumpun toiminta kannattaa siksi tarkistaa säännöllisesti.

Mikä vesiviljelyjärjestelmä aloittelijalle?

Kaikkien ei kannata aloittaa monimutkaisesta järjestelmästä.

Kookoskuitu

Jos olet tottunut kasvattamaan mullassa, kookoskuitu on yksi helpoimmista tavoista tutustua hydroponiseen kasvatukseen.

Kasvi on edelleen tavallisessa ruukussa, mutta ravinteiden ja kastelun hallinta muistuttaa enemmän vesiviljelyä.

DWC

DWC eli Deep Water Culture on rakenteeltaan yksinkertainen vesiviljelymenetelmä.

Kasvi sijoitetaan verkkoruukkuun säiliön yläpuolelle ja juuret kasvavat hapetetussa ravinneliuoksessa.

DWC tekee vesiviljelyn toimintaperiaatteen erittäin konkreettiseksi: näet juuriston ja pystyt seuraamaan ravinneliuosta suoraan.

AutoPot

AutoPot on vaihtoehto kasvattajalle, joka haluaa automatisoida kastelua ilman jatkuvasti käyviä vesipumppuja.

Kasvit ottavat vettä ja ravinneliuosta järjestelmän säiliöstä tarpeen mukaan.

Se sijoittuu käyttökokemukseltaan hyvin automaattisen ruukkukasvatuksen ja varsinaisen aktiivisen vesiviljelyn väliin.

Voiko mullassa kasvavan kasvin siirtää vesiviljelyyn?

Se on mahdollista, mutta jo pitkälle kehittyneen kasvin vaihtaminen mullasta suoraan vesiviljelyyn ei yleensä ole helpoin tapa aloittaa.

Multa täytyy poistaa juuristosta mahdollisimman huolellisesti vahingoittamatta juuria, ja kasvin täytyy sopeutua uusiin juuriolosuhteisiin.

Usein helpompaa on aloittaa uusi kasvi suoraan valittuun kasvatusmenetelmään.

Kenelle vesiviljely sopii?

Vesiviljely voi olla hyvä vaihtoehto, jos:

• haluat seurata kasvuolosuhteita tarkemmin
• pH:n ja EC:n mittaaminen kiinnostaa
• haluat automatisoida kastelua
• kasvatat paljon vettä käyttäviä kasveja
• haluat kokeilla multakasvatuksesta poikkeavaa menetelmää
• haluat oppia enemmän kasvien juuriston toiminnasta ja ravinteiden hallinnasta

Jos taas haluat mahdollisimman yksinkertaisen kasvatuksen vähäisellä mittaamisella ja tekniikalla, laadukas multa voi edelleen olla parempi vaihtoehto.

Multa vai vesiviljely?

Kumpikaan menetelmä ei ole yksiselitteisesti parempi.

Multakasvatuksen vahvuuksia ovat yksinkertaisuus, vähäinen tekniikan tarve ja kasvualustan puskuroiva vaikutus.

Vesiviljelyn vahvuuksia ovat tarkempi hallinta, automatisoitavuus sekä mahdollisuus hallita juuriston vettä, ravinteita ja hapensaantia hyvin tarkasti.

Monelle vesiviljelyyn siirtymisen suurin hyöty ei lopulta olekaan pelkästään nopeampi kasvu. Se on mahdollisuus mitata, säätää ja ymmärtää kasvuolosuhteita aikaisempaa tarkemmin.

Yhteenveto: kannattaako mullasta vaihtaa vesiviljelyyn?

Jos multakasvatus toimii hyvin, siitä ei tarvitse luopua.

Vesiviljely on kiinnostava seuraava askel silloin, kun haluat enemmän kontrollia kasvatukseen ja olet valmis seuraamaan ravinneliuoksen pH:ta, EC:tä ja järjestelmän toimintaa.

Aloittamisen ei tarvitse olla monimutkaista. Kookoskuitu tarjoaa pehmeän siirtymän multakasvatuksesta, kun taas yksinkertainen DWC-järjestelmä opettaa nopeasti hydroponisen kasvatuksen perusteet.

Kun veden, ravinteiden, hapen, lämpötilan ja valon tasapaino löytyy, vesiviljely tarjoaa tehokkaan ja mielenkiintoisen tavan kasvattaa kasveja sisätiloissa.